fbpx
Pelastuuko maailma pienesti vai isosti?

Pelastuuko maailma pienesti vai isosti?

11.4.2021

Onko kyse pelosta? Onko sairauden, viruksen pelko pahempi kuin pelko rokotuksesta sairastumiseen? Pelko kuin pelko!

Voiko elämää hallita pelolla vai voisiko elämää ohjata rakkaudella? Tapahtui mitä tahansa, hyväksymällä kaiken nyt, mikään ei ole virhe. Pelkoaan voi huutaa ulospäin mutta oivaltaa ja purkaa se sisäisesti. Se vaatii aikaa, pysähtymistä ja kuuntelua. Maailman suurin pelastusoperaatio on antaa aikaa itsellensä ja kuulla oma äänensä. Vaarallisin ase maailmassa on sinut itsensä kanssa oleva ihminen. Sellaista ihmistä ei voi enää hallita pelolla, manipuloinnilla tai joukkohysterialla.

Kun ihminen kuuntelee omaa viisauttaan, luottaa omaan tietoisuuteensa, kyseenalaistaa ja uskaltaa olla eri mieltä, ja vielä elää sen mukaisesti, se on voima joka on pysäyttämätön. Siltä tieltä ei ole takaisin tulemista, vaikka koko maailma huutaisi vastaan. Kun tiedät minkä tiedät ja luotat siihen, voit rehellisesti ja aidosti seisoa sanojesi takana. Silti kuuntelemalla herkällä korvalla ja muuttamalla suuntaa, jos jokin ei ole sinulle totta.

Ei ole virhe olla väärässä, mutta suvaitsevainen voi silti olla. Kyseenalaistamalla sen maailmankuvan, minkä on ulkopuoleltaan luonut, ihminen herää näkemään mitä on sisällä, piilossa. Sen kätkön löytäminen ja purkaminen on mullistavin teko minkä voi elämässään tehdä. Sitä mukaa, kun purkaa omaa harhaansa, alkaa näkemään muiden harhan ja maailman harhankin läpi. Silloin ihminen on hallitsematon, peloton voima, joka luottaa enää vain rakkauteen ja rehellisyyteen, kuuntelee ja hyväksyy muut, mutta kulkee omaa tietään eteenpäin vastalauseista huolimatta.

Mikään ei estä elämän virtaa joka kumpuaa siäsltä rakkaudesta käsin. Miten helpottavaa, vapaata ja onnelliseksi tekevää! Enegiaa ja hyvää tahtoa vapautuu myös muiden käyttöön. Rakkaudellinen jakaa rakkauttaan, haluaa olla onnellinen yhdessä muiden kanssa. Näkee helpommin toisen kärsimyksen, muttei mene mukaan siihen, vaan auttaa niinkuin voi. Koska itse on täysi, mikää ei ole pois itseltä. Kukaa, mikään ei vie onneasi jos et sitä itse anna.

Olet vastuussa omasta elämästäsi, silloin siitä riittää muillekin. Ilosi on toisen ilo! Onnesi on toisen onni! Kärsimyksesi on toisen kärsimys! Annatko sitä, mitä itse olet löytänyt? Jos et ole löytänyt, otatko vastaan jos joku antaa? Uskallatko pyytää apua jos tarvitset? Uskallatko auttaa jos joku tarvitsee? Yksin on ikävä kärsiä ja yksin on ikävä olla onnellinen. Onko toinen vain peili omaan tuskaasi, vai onko toinen myös peili omaan onneesi?

Kärsivänä on vaikea hyväksyä toisen onnea ja onnellisena on vaikea katsoa toisen kärsimystä. Jos onni onkin onnettomuudessa? Ja onnettomuudesta kasvaa onni! Yhdessä he elivät happily ever after!

Maaäidin hoiva

Maaäidin hoiva

Viesti marraskuulle

Viesti marraskuulle

 

Kirjoitettu tammikuussa 2020
Lempeydellä hoivaa maa lapsiaan maaäidin saadessa valkean suojaavan huntunsa. Sen puhtaus sädehtii kirkkautta pimeyteen. Lempeydellä hoivataan itseä ja muita. Lämpö löytyy rinta rinnan muiden kanssa. Hetken lepo avaa taas uuden oven mennä, virkeänä jatkaen matkaan uuteen odottamattomaan.
Kuuntele kutsuja, ne ohjaavat kotiin kuin äiti kutsuisi lastaan. Kehosi kertoo mitä sielusi haluaa. Kylmän iskiessä, pue päällesi ja lämmittele. Nälän iskiessä syö ateriasi ja sulattele. Ravitse sillä mikä on sinulle parhaaksi ja sopivaa. Kun sinä olet vastuussa itsestäsi, muutkin ovat vastuussa itsestään ja kaikki voivat hyvin.

Tähtien tuikkeessa voi ymmärtää sen miksi tänne on tullut, minkä suuren työn tekemään kaikkien hyväksi. Kiitollisuuden antaessa voimaa olemiselle, sydämen rauhassa voi vastaanottaa suuremman tiedon. Salli elämäsi näyttää se.

Värien ykseys

 

 

Ne jotka hymyilevät ensin, ohjaavat tietä niille jotka vielä itkevät. Sädehtien luottamusta ja uskoa kaikkien sydämiin. Pienien elkeiden vahva voima!

Hiipuvan auringon valo nostaa kirkkauden sisälle loistamaan. Lämmössä ja lempeydessä on hyvä rakentaa tulevaa, ja muurata kivet ja katsoa mitä tuli, rakastaa luomuksiaan ja luomistaan onnen laastin sitoessa palaset kohdilleen.

Vankkaan perustukseen pohjautuva kestää ikuisesti. Hymy muuttuu nauruksi, kaikuen kaikkien korviin, niin että siinä on hyvä elää jokaisen. Kukaan ei jää paitsi mistään hyvästä tässä seurassa; ystävyyden, yhteistyön, kumppanuuden ykseys. Kuka antaa, sille annetaan, rakkaus antaa omastaan niin että itsellekin jää. Värien kauneus valaisee jokaisen joka ossa katsoa, kiitollisuus luojan luomasta kauneudesta. Mahdollisuus elämään maan päällä, onko ihanampaa?

Kirjoitettu 7.1.2020

 

 

Lastuna laineilla

Lastuna laineilla

Viesti syyskuulle

 

Kirjoitettu 3.1.2020

Rakkauden ohjaus vie aina sinne minne on tarkoituskin mennä, vain tieto rakkaudesta riittää. Elämän virrassa soljuen, kuin lastu laineilla , voi vain antautua vietäväksi.

Enää ei vajota pinnan alle, enää ei tarvitse raskaasti soutaa ja myrskyn osaa laannuttaa. Sujuvuus joka virtaa maaäidin ytimestä hengen ohjaamana, on lahjana annettu. Otetaan se vastaan kiitollisuudella ja rakkaudella.

Voiko paremmin olla ihmisen elämässä? Nöyränä, mutta katse ylhäällä voi vastaanottaa rakkauden ja kaiken ilon mitä se tuo. Muutosten tuulien ymmärtäminen auttaa eteenpäin. Se mitä oli eilen, ei ole enää. Se mitä tänään on, se on.

Hyväksyen kaikki ja kaiken, voi yhdessä kulkea onnen maahan, joka odottaa luomistaan. Ykseyden kera kaikki on onnistuva. Joet, virrat, purot luonnossa yhtyvät. Vesi virtaa ja näyttää voimansa, mutta virran vietävänä voi vain olla. Sydämet laskeutuvat luontoon lepäämään luojan kauneudessa.

Hedelmistään puu tunnetaan

Hedelmistään puu tunnetaan

Viesti elokuulle

 

Kirjoitettu 31.07.2020
 
Kaikilla puilla on oma kasvuaikansa milloin ne alkavat tuottaa hedelmää. Paljon vaikuttaa se miten paljon puu on saanut ravinteita ja huolenpitoa varhaisessa kasvuvaiheessaan. Onko sitä vaalittu rakkaudella? Mutta vaikka näin ei olisikaan, kitukasvuisesta puusta saa hedelmällisen leikkaustoimenpiteillä, ravitsemalla sitä oikein ja poistamalla tuholaiset.
 
Sinä olet puu täällä maailmankaikkeudessa, eikä ole samantekevää millaisia hedelmiä kannat tai tarjoilet. Miltä sinun hedelmäsi maistuvat, ovatko ne kitkeriä vai makeita? Voit aina syyttää rikkaruohoja puusi juurella, ne vievät voimasi tai että joku on kaatanut myrkkyä sinun juurillesi. Mutta se neste joka sisälläsi virtaa on itse luomaasi, myrkyttäjä ei ole kukaan tai mikään muu kuin sinä itse.
 
Nyt on tullut aika ravita puutasi rakkaudella, myötätunnolla ja ymmärryksellä. Tutki kuinka latvuksesi voi ja miten on juuriesi laita. Ja kun sen teet, rikkaruohot eivät enää viihdy ympärilläsi ja tuholaiset kaikkoavat, koska niillä ei enää ole myrkyllistä maaperää missä kasvaa. Kun juuresi ovat syvällä äitimaassa, mikään myrkky ei tavoita juuriasi. Mikä puu oletkin, sinulla on tarkoitus olla siinä omalla paikallasi omien ominaisuuksiesi kanssa.
 
Kun avoimesti sallit kaiken ja annat totuuden olla oppaanasi, niin puusi alkaa tuottamaan terveitä hedelmiä. Tarjoile niitä kaikille, sillä ei luonnossakaan puu kiellä hedelmiään keltään, ei taivaan linnuilta, eikä maan matosilta. Kaikki eivät niitä halua ja he kulkevat ohitsesi, vain ne jotka ne huomaavat, pysähtyvät kohdallasi. Mikä ilo on tarjota koko oman tietoisuutesi ja rakkautesi muodostama hedelmä. Joillekin riittää pelkkä maistiainen, toiset ahmivat vatsansa täyteen, mutta tärkeintä on siemen minkä annat jotta heidänkin puunsa voisi hyvin. Ja kun näin tapahtuu, koko puutarha alkaa voimaan hyvin ja kaikki ravitsevat ja auttavat toinen toisiaan. Ekosysteemi luo itse itsensä.
 
Älä enää piilota hedelmiäsi, vaan jaa ne kaikille halukkaille, sillä sinä olet tullut tänne luomaan uuden elämän ja paratiisin puutarhan henkesi ja sielusi kautta itsellesi ja muille.