
Hiljaa hiipivä intiaani

29.5.2020
Tämä on perääntymisten aikaa siinä mielessä että meitä johdatetaan löytöretkille menneisyyteen liittyen. Annetaan lupa meidän korkeimmalle tietoisuudellemme tuoda näkyväksi kaikki oleellinen minkä kautta pääsemme etenemään. Se on kuin ”hiljaa hiipivä intiaani” metsästysretkillään.
Aivan ääneti intiaani lähestyy saalistaan mokkasiineissään hiipien. Kun kohde on näkyvillä hän kohottaa jousipyssynsä varmoin ottein ja tähtää. Nuoli osuu tarkasti juuri siihen mihin pitääkin kukistaakseen saaliinsa. Auts! Osui ja upposi! Ja nuolen irroittaminen se vasta kipeää tekeekin kun näkee sen kärsimyksen määrän mitä kyseinen ”saalis” on aikaansaanut, sekä meissä että muissa. Nuoli katkaisee pitkiä kärsimyksen kierteitä sukulinjoja myöden. Kun osuma on saatu, asia on käsiteltävä, mutta haava umpeutuu nyt ihan siinä silmiemme edessä. Korkein tietoisuutemme voi jatkaa yhtä taakkaa kevyempänä ja viisamman ymmärryksen kanssa.
Sallitaan tämän ”hiljaa hiipivän intiaanin” tehdä työtään meidän tietoisuudessamme, mielessämme, ajattelussamme, tunteissamme, asenteissamme ja tavoissamme. Saalistettavaa riittää ja raatoja syntyy, mutta voimme anteeksi pyynnön ja annon kautta pyytää pyhän hengen tulen polttamaan ne tuhkaksi. Ne jatkavat matkaansa hiukkasina kaikkien meidän kollektiivitietoisuutemme osasina siellä työtään tehden ja ilmaa puhdistaen, siten kaikkien korkeimmaksi parhaaksi toimien. Sen minkä teet itsellesi, teet myös muille. Äitimaa toimii tämän ”tuhkan” laskualustana ja maadoittaa sen ravinteikkaaksi kasvualustaksi uudenlaisen maan luomiseksi ja syntymiseksi.
Pilvet ovat lipuneet pois ja täydessä auringonpaisteessa on hyvä näkyvyys kaikkiin suuntiin. Näe jo itsesi aurinkoisilla saalistusretkillä menneisyyden raatoja raahaten. Tiedä että ilman saalista näiltä retkiltä on turha palata. Uskallusta ja rohkeutta saalista silmästä silmään katsomiseen ja kukistamiseen!